torstai 26. joulukuuta 2013

Mielenrauhaa

Jep, ainaki joulunajan kohokohta jouluaatto on aika taputeltu jo, joten vois jotai raapustaa tässä ajankuluks. Täällä Kajaanissa ei tosiaa hirveesti oo nyt tekemistä ku kaveritki huitelee muilla mailla, ni ei oikee oo seuraa.

Tänä vuonna meillä oli ainaki miulle hyvin mieluinen karvanen vieras täällä, ku siskopuoli oli ottanu kissaherra Pasin tänne mukaan. Olin iha innoissani jo heti ku kuulin et meillä on kissa talossa, koska rakastan noita hassuja elukoita iha sikana. Oon ihekki entine kissanomistaja, mut todellaki entine.. Pienempi ku olin ni meillä oli Rolle, mut siitä on jo pieni ikuisuus aikaa. Joka tapauksessa oon aina ollu kissaihmine ja tuun aina olemaa. Pasin takia kissakuume nosti taas päätää, koska se oli vaa nii vallottava otus. Erityisesti kaikki hellyydenosotukset ja kerjäykset oli iha parhaimpia. Miunki jalkoja ja käsiä Pasi kävi aina välillä puskemassa. Lisäks se myös välillä näykki sillee hellästi hampailla, mut ei se sattunu. :D Tosin kyl se sit sattu jos se oli sillä tuulella, mut Pasissa oli se hyvä et kyl siitä näki millä tuulella se on. Tosi temperamenttine ja ilmeikäs kissa, kyl siitä heti huomas oliks se tyytyväine vai ärsyyntyny tai levoton. Aamusin sillä oli aina kauhee naukumine ku oli nälkä ja sainki leikkiä kivaa tätiä sille ja syöttää pari kertaa. Sen jälkee tuli kauhee virtapiikki millo se säntäili puolelta toiselle ja muutaman kerra se juoksi miun jalkojen välistä nii et meinasin kompastuu. :D Iha hassu kisu.



Hyvä ku yritin näitä kahta ylempää kuvaa ottaa ni Pasi ei ollu moksiskaa vaik mie taivuttelin kättä teis miten päi sen päällä. :D Päinvastoi se näyttää poseeraavan oikee tyytyväisenä. Näyttää iha Karviselta!

Pasi oli myös aikamoine sylikissa aina välillä eikä se välittäny vaik sitä ois kuinka nostellu. Niinpä mie sit koppasin sen sylii ja tuossaha tuo tyytyväisenä kellii. :D 


Tuo muistuttaa miusta iha sellasta kuvaa missä normaalisti äidit tai isät pitäs omaa vauvaansa sylissä mut nii.. Miulla on kissa. :D Paljo kivempi se on ku joku rääkyvä vauva. x)

Jouluaatto oli aika lailla semmosta rauhallista ja ehkä jopa tylsääki aikaa. Meillä ei oo mitää perinteitä enää et missää sukulaisilla käytäs koska ylläripylläri, Kajaanissa ei asu ketää. Neljän hengen ( + Pasin) voimilla siis mentii. Kävin perinteisellä jouluaattolenkillä ja kuuntelin joululauluja. :D Muutenhan noita ei meillä saa kuunnella.. Joulukuusta ei tänä vuonna kissaherran takia ollu, mut täytyy todeta et oli Pasista enemmä iloo ku joulukuusesta. :D


Joulupukki ja noitarumpu on totta kai aattona aina pakko kahtoo. :D Muistan ku pienenä pelkäsin sen noitarummun ääntä.


Lahjojen määrä on vuosien aikana huomattavasti vähentyny, mikä on oikeestaa iha hyväki asia. Eihä sitä lapsena toivonu ku leluja lahjaks ja nykyää jos sais vaa leluja ni tuntus et turhaa rihkamaa vaa. :D Sitäpaitsi tää oli nyt eka joulu ku en asu kotikotona enää, joten jos noita ois yhtää enempää ollu ni oispa kiva ollu ahtaa niitä kasseihin. Nyt ne mahtuu kivasti yhteen ja rinkkaanki mahtuu osa, joten toivon ainaki selviäväni suht helpolla. :D Ja muutenki lahjojen määrää tärkeempi on se laatu. Tykkäsin kovasti miun lahjoista. :) Mut oon nii salaperänen et paljastan sisällön vasta myöhemmässä numerossa. ;) Ei ku siis postauksessa.


Pasi oli iha ihmeissää et mitä ne ihmiset hössöttää ku hihkuen availtii siskopuolen kanssa lahjoja. :D Laitoin Pasille lahjanarun kaulaan ja kyl se hetkeks siitä ainaki villiinty. Sit se tuli miun pakettien keskelle hetkeks. Ei siitä kyl mitää apua ollu. Oisin melkee toivonu et se ois auttanu minnuu vähä tossa aukomisessa. 

Semmostapa tällä erää. Tapaninpäivää on vielä jälellä ja suurin osa porukasta (ainaki nuorista) on vissii viihteellä mut mie nökötän kotikotona sitte. Ehkä kahtelen jotai leffaa vielä, saa nähä miten tän ajan sais kulumaa. Tää päivä on ollu iha älyttömän pitkä ku kaupatki on kiinni. Jospa huomenna ois jotai toimintaa sit.

Loppuun vielä paras joululaulu tälle vuodelle ja varmasti tulevillekin. Jarkko Aholan joululevy on ollu kovassa luukutuksessa, mut tää on iha kaikista lempparein.


perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulua

Koko joulun tulo on menny miulta aika lailla ohi, vaikka ekat lahjat ostin kerranki jo tosi ajoissa. Sillo elettiin kumminki vielä marraskuuta. :D Mut en tiiä, oon jotenki ressannu ehkä liian montaa juttua tässä nii, etten oo ees tajunnu tän ajan kulkua. Miulla ei oo ollu ees joulukalenteria. Taitaa olla ensimmäine vuosi, mut en mie varmaa ois niitä luukkuja muistanu avatakkaa. Ehkä mie ostan sit aatonaattona jostai sellasen suklaakalenterin, ja voin sit syyä sen aattona kokonaa. xD Kortit jopa kerkesin lähettää enne joulukuun 15. päivää. Mukavasti noita on tullu tännekki. Kiva että jotku vielä jaksaa pitää yllä tätä perinnettä ja lähettää ees kerran vuodessa sen kortin. On se miusta iha kiva tapa muistaa toisia.

Joulu ei meillä ehkä hirveesti täällä kotona näy. Ei meillä oikee oo mitää ensinnäkää ja toiseksee ku ei myö olla ees jouluna kumpikaa täällä, ni ei sit oo tuntunu hirveen järkevältä pistää kaikenmaailman koristeita. Ja oon iha äärimmäisen laiska virittelemää mitää jouluvaloja seinille ku niille pitäs naulat iskee seinää ja se on sekä ärsyttävää että aika ruman näköstä sit muullon ku niis ei mitää roiku.

On meillä parit jouluvalot sentää. Nää ekassa kuvassa olevat on iha uuvet, sain ne Kajaanista viime vierailulla mukaa ku pyysin et voisko jotai valoja kahtoo. Sen verra lyhyt oli se johto, ettei noita ikkunaa saanu ja toisaalta ainaki minnuu ois laiskottanu alkaa niitä virittelemää. Päätettii sit päästä helpommalla ja iskettii ne maljakkoo eikä se ollu yhtää hassumpi idea. Alemmat valot roikkuu vaa ikkunassa sillee hienosti, viriteltii ne verhotankoja pitki sinne. :D



Kynttilöitä meillä poltetaa kyllä sitäki ahkerammi. Noi pilarikynttilät on tän kirjottamisen aikana jo palanu melkee kokonaa. Pienin piti jo heittää pois ku sitä ei saanu enää syttymää. Noita pitäs sit vissii ostaa lisää. Tuikkujaki menee aika nopeesee tahtii. Se on varmaa se meijän tapa tunnelmoida tätä pimeyttä ja jouluu ootellessa. :D



Noi etualalla olevat tuikkuastiat on saatu Yves Rocherilta kaupanpäällisinä ja täytyy sanoo et on kyl ihanat! Ei se tossa kuvassa tosin nii hyvin näy. Toi vasemmalla oleva on oikeesti kultanen mut kännykän kameran salama nyt pilaa aina kaiken mitä yrittää kuvata. 


Tää hintalappu jotenki nauratti meitä hetken Stockmannilla. :D

Huomenna käy nokka kohti Kajaania ja siellä meneeki sit viikon päivät. Jännityksellä ootan et oonko mie ollu tän vuoden kiltti. :D Ei isi tosin kaikkia tuhmuuksia enää voi tietää jos oon tehnykki niitä ku en oo asunu kotona siitä maaliskuusta lähtie. xD Lisäks meijän postiluukusta tippu kuluneella viikolla semmone mielenkiintone kirje Jonille ja oon iha varma et siin on jotai miun lahjaa liittyvää. :D 

Seuraavaks pitäs sit vissii alkaa pakkauspuuhii pikkuhiljaa, ettei kauhee kiire tuu huomenna. Miun uus rinkka jonka tilasin Varustelekasta pääsee vihdoin koekäyttöön. Sille on siis iha muuki tarkotus, mut siitä paljastelen ehkä lisää sit joulun jälkee. 

Et ei ku hyvät joulut ja uuvet vuodet kaikille!

torstai 19. joulukuuta 2013

Showtime, Storytime

Vihdoin sain tänki rainan kahottua sillä tavalla läpi, että kehtaa jotai raapustella. Ajan puutteen vuoks kesti jokunen hetki, sillä täähä ilmesty jo 29.11. päivä. Paketti oli kyllä uskollisesti tilattu etukäteen, mut enpä yllättäen ollu ilmestymispäivänä kotona. No, nyt asiaan.

Heti aluks täytyy todeta, että dvd aiheuttaa miussa aika ristiriitasia tunteita. Sitä oikeestaa osasin oottaakki, mut tuntuhan se oudolta kahtoo dvd:tä sillä mielellä et välillä tekis mieli itkee onnesta ja välillä taas surusta vai sanoisko enemmänki katkeruudesta. Koko hommahan kirpasee minnuu aika lailla sen takia, että Anetesta ei koskaan saatu tällästä massiivista live-dvd:tä, minkä nainen ois miun mielestä ehottomasti ansainnu. Made in Hong Kongki on aika raakile eikä ne biisitkää liian hyviä oo ku sitä levyä kuuntelee. Dark Passion Play on aina ollu miulle sellane väliinputoajalevy jota ei kovin usein jaksa ees kuunnella. Ja sillonki ku jaksaa ni lähinnä muutaman biisin takia. Surullista, mutta totta. Eikä siinäkään mukana mitää tän kaltasta tallennetta miltää keikalta tullu, joten varsinkin Imaginaerumin aikaset biisit teki vähän kipeetä. Vaikka kuinka ajatukseen on tottunu, ni tuntu että vähän vanhoja haavoja aukes.

CD:tä tosta keikasta luukuttelin joutessani aina mp3:lla ennen ku koko keikkaa kerkesin kahtoo, joten Floorin versioihin olin ihteni jo siedättäny. Pikku hiljaa sille on alkanu lämmetä. Tosin jonkun mielestä tää miun lämpenemine on varmaan tapahtunu iha tuskallisen hitaasti, ohan tosta muutoksesta jo yli vuosi. Mut kuki tyylillään ja sillee eiks ni.

Tässä kaheltuani ja kuunneltuani alan ehkä tajuumaan sen, että Floorin ääntä on jotenki paljo helpompi lähestyy sellasenki ihmisen, joka ei liian klassisesta tyylistä tykkää niinku Tarja veti. Silti ihe tykkäsin eniten niistä kohista, millon Floorkin otti sen ns. klassisen vaihteen päälle. Tosin jos koko keikka ois ollu sitä, ni ois se varmaan aika väsyttävää kuunneltavaa ollu sellaselle, joka ei siitä tyylistä tykkää. On se tavallaan iha mukava, et joku pystyy noita biisejä vetämään eri tavalla. Välillä minnuu jotenki ärsytti se "hevimpi" vaihe (en nyt keksi miksikä sitä sanos ku ei se oo karjumistakaa mut plääh tiiätte varmaa mitä meinaan) varsinki Ghost Riverissä. Toisaalta tossa on taas se ongelma ku se oli nii Aneten biisi, et kaikki kunnia sille naiselle siitä. Lisäks sen "vaihteen" änkeeminen joihinki välispiikkeihi tuntu jotenki miusta raivostuttavalta, vaik valtaosan ihmisistä se tuntuu saavan eri tavalla mukaan. No, nääki on makuasioita eikä niistä kiistellä auta.



Tää live-dvd päätettiin tehä aika nopeella aikataululla ja ainaki muistan lukeneeni (vai mainittiinko se jossai videolla) että Floorilla ois jonku verra ollu paineita ja sellasia ajatuksia, et nyt on se viimenen näytön paikka. Miulle tuli välillä sellane tunne, et se jollai tavalla näkyy tossa. Toki Floor tekee biiseistä oman näkösiään vetelemällä jossai biisien väliosissa tai jossai näitä hoilauksiaan (sori taas iha tyhmä termi mut ku en löyvä sanoja) mut välillä en oo oikee varma siitä, et onks se sitä oman näköseks tekemistä vai yliyrittämistä tai sellasta vakuuttelua omasta erinomaisuudesta. Hienoiltahan ne kuulostaa toki, mut en oikee aina oo varma et onko niillä joku syvällisempi tarkotus vai ei.

Huippuhetki miulle oli ehottomasti Bless the Child, joka sattuu olemaan miulle vaa ehkä tärkein ja paras biisi Nightwishilta ja siitä täytyy kyllä olla kiitollinen, että varmaa osittain Floorinki ansiosta tää pystyttiin ottamaan taas settilistalle. Tosin ei se settilista nii hyvä ollu, ettei jotai märisemisenki aihetta ois. Oikeesti sen iänikuisen Amaranthin vois ottaa sieltä listalta jo pois, kyllä niitä yleisönhuudatuskohtia muissaki biiseissä ois. Last of the Wilds on kanssa vähä semmone et se tuntuu ajan tuhlaamiselta, vaik on siihe varmasti syynsä miks se siellä listalla on. Troy ainaki pääsee loistamaa soitollaan tässä, mut toisaalta tuntuu et eikö sille vois tehä jotain osuuksia muihi biiseihi (niinku Nemoon) ja sit ei tarttis tälläsiä erityisiä instrumentaaleja sen takia, et pillit sais kuulua. Toisaalta se tarjoo laulajalle hengähys- ja vaatteidenvaihtotauon. Tais se tauko tosi venähtää tällä keikalla liia pitkäks. Täs vaihees täytyy tunnustaa, et mie en ymmärrä tota vaatehifistelyä et täytyy parit eri ryysyt vetää keikan aikana päälle. Saaha siinä toki tuplasti enemmä esiteltyy vaatekaapin sisältöö, mut miusta ainaki menis liia vaikeeks semmone. Mut kuki tyylillää taas kerra. Lisäks settilistassa ainaki minnuu vaivas se, et kaks tämmöstä massiivista eeposta ku Ghost Love Score ja Song of Myself oli peräkkäin. Ensimmäistä biisiä en ymmärrä muutenkaa ku tuntuu et oon ainoo joka ei kyseisestä biisistä kauheesti välitä. Mut tosiaa näiden biisien peräkkäisyys aiheuttaa miussa jonkunlaista tuskastumista, ku siinä on kaks yli 10-minuuttista biisiä ja jälkimmäine noista on vielä suht raskas. Tuntu et aika jotenki hidastuu liikaa ja miulle meinas tulla jo levoton olo.

Lisäks kuvaamisessa ärsytti se, et Troy ei miusta saanu tarpeeks ruutuaikaa. Varsinki ku se nyt on nykyään iha vakituine jäsen (JEE) ja se oli tiedossa Wackenin aikaa, ni oisin mie ainaki miehelle enemmä näkyvyyttä suonu. Ja varsinki sen, ettei nyt jumalauta ois kuvattu niitä sormia niinä kertoina ku sitä ruutuaikaa oli.

Bonukset oli kans dvd:llä aika smeeh enkä jaksanu ees kahtoo niitä. I Want My Tears Back Hartwall Areenalta oli Nuclear Blastin kautta julkastu Youtubessa ajat sitte joten se ei tarjonnu mitää uutta. Ja toisena taas se pirun Ghost Love Score josta ei pääse näköjään eroon millää. Ja kyllä, mie toivosin ettei sitä oltas bonuksiinki vielä ängetty.



DVD:stä ei muuta sanottavaa tuukkaan mieleen, iha perussettiähä se muuten oli mitä muutki livet. Tosiaan pieni katkeruus aina välillä tuli siitä ettei Aneten ajasta oo olemassa tällästä pätkää, mut se ei auta ku hyväksyä. Muutenki tää on asia joka ei märisemällä muutu, joten pakko sopeutua. Kyllä se tästä pikku hiljaa, pikku hiljaa..

No sitte oli se dokumenttipuoli, jota kaheltiin E:n (eli siis savonlinnalaiskaverin) kanssa sen viime vierailulla. Kumpikaa meistä ei ollu nähny sitä, ja molemmat hajottiin alulle aika pahasti. Siis mikä hitto se kertojan ääni oikee on?! Ja kaikki alkuräjähysten selitykset yms.? Okei, iha kieltämättä jännä ratkasu alottaa kerronta, mut mie en siitä kertojan äänestä aina tykänny. Ne kaikki ihmiskuntajutut oli tosiaa vähä hassuja, mut iha mielenkiintone idea. Lisäks alussa kerrottiin tästä kuuluisasta Kamelot sings Nightwish-keikasta, ja sitte hypättiin monta kuukautta taaksepäin. No, se hyppäys oli tehty sillee et sen tajus, joten ei se haitannu.

Liikkeelle lähettii mukavasti silleen, et aika joutusasti päästiin vuoden 2012 alkuun. Täytyy kyllä ihmetellä miten hitossa nuo keikkakohat on saatu leikattuu nii, et Anettea ei näy tai kuulu. Aika velho täytyy olla.. Mut kuitenki, tässä vaiheessa lähestyttiin järkytystä, josta en tienny mitää. Siinä dokumentillahan näytetää kuvaa Joensuun keikalta (josta tarinoin täällä) ja aattelin vaa et oi voi, mie olin tuolla. Sit E sano et eihä sitä tiiä vaikka mie näkysin ja olin sillee höpö höpö, ei sillee voi sattuu. No sit suunnillee 35 minuutin kohalla allekirjottaneelta meinas purskahtaa juomat ulos suusta ku huomasin ihteni vilahtavan ruudulla. Siihe aikaa ku myö tota kahottii ni Joni oli jo menny nukkumaa, joten kiljumisen pidättelyssä oli aikamoine työ. Seuras välitön taaksepäin kelaus ja ei ku sama kohta varmaa kymmene kertaa uuvestaa. Oli nii huippu ku E vaa huutaa et "SUSSU SIE NÄYT TOSSA" ja mie oikeesti viel aattelin et ei voi olla, nyt nähtii vääri. xD Pitiki mennä heiluttelemaa sille kameralle mikä ton kuvas. Muistan sen hetken iha selvästi vielä. Järkytyksen jälkee tuli hirvee häpeä et jumalauta tossa näkyy ku mie irvistelen. En varmaa ikinä voi enää kahtoo pokkana tota dokumenttia ku tuo kohta lähestyy oikeesti. Hauskinta täs on se et tota materiaalia on ollu varsi satojen tuntien eestä ja pitää aika vitunmoine tuuri olla et siihe sattuu pääsemää lopullisee tuotoksee. Et joo, nyt on tääki sit saavutettu. :D



Häpeä häpeä häpeä.. :D Ja en sit muute tunne tota naista joka miut siihe kaappas sillo.

Muuta en viiti siitä dokkarista mainitakkaa, jos joku sellane eksyy viel tänne joka ei oo filmiä nähny ja ei haluu joutuu spoilatuks. Miusta tosin ois vähä perusteellisemmi voinu kertoo, miten Floor oikein löyty. Kyllähä siinä Tuomas muistaakseni sanoo et vanha tuttu, mut ihe oon ainaki nii utelias et ois ollu kiva tietää mistä ne tuntee. Liekkö mahollista et se on tapahtunu joskus Tarjan aikoihi, ku seki on Floorin kans vasta vetäny dueton ja vanhoja tuttuja nekin.

Jäkisturnaus oli iha hauska ja erilaine ekstra ja oli se biisiki yksinäiselle ohjaajalle vai leikkaajalle (en jaksa tarkistaa) tosi hyvä. Varsinki Empun pelejä oli hauska kahtoo, vaik aika sääli et se hävis ne kaikki. :D

Semmostapa juttua tällä kertaa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Battle Beast, Turisas & Ensiferum @ Club Teatria 6.12.

Blogissa on taas ollu vähä hiljasta eikä tälläkää kertaa oo muuta ku keikka-asiaa. :D Tosi ykspuoliseks menny tää homma, täytyy koittaa korjata asiaa koha aikaa ja jaksamista löytyy.

Joka tapauksessa itsenäisyyspäivä meni hevissä tunnelmissa tänä vuonna, ku Club Teatrialla oli oikee metalli-ilta. Yhistelmä Battle Beast, Turisas ja Ensiferum sai miulla sukat pyörimään jaloissa ja liputhan oli toki hankittu jo paljon etukäteen. En sitä tosin ois tarvinnu ku menin taas kerran tekemään haastattelua Imperiumille, mut ihan vaa oman mielenrauhan vuoks päätin sen lipun hommata.

Miun ilta alko paljon aikasemmin ku Jonilla ja kaukaa Savonlinnasta saapuneella kaverilla (olkoon nimeltään pelkkä E), koska miun piti mennä sinne jo soundcheckin aikaan eli n. puol kuus. Haastishan ei arvattavasti alkanu siihe aikaa, koska yleensähän noissa kestää ja oli minnuu varoteltukki et kannattaa varautuu viivästykseen. Ei siinä kumminkaa ollu sen kummempaa, iha jännä oli seurata sitä hommaa. Siinä ootellessa aina jostai syystä vähä jännittää, vaik oon mie jo tottunu siihen et ihmisiähän nuo haastateltavat on siinä missä muutki. Tällä kertaa haastattelin siis Turisaksen Mathias Nygårdia. Haastattelussa nyt ei taas kummempia tapahtunu ku tavallista höpöttelyä, joten siitä ei sen enempää. Videota ei tällä kertaa oo tulossa Mathiaksen pyynnöstä.

Haastattelun jälkeen lähin yleiselle puolelle oottamaan Jonia ja E:tä. Tällä kertaa porukkaa oli vissiin ollu ovella jo hyvän verran, ku ei kaksikkoo meinannu näkyy ollenkaa ku aloin sitä ihmisvirtaa tuijottaa. Toisaalta en ihmettele sitä väenpaljoutta, ei varsinkaa Turisas ollu esiintyny vuosikausiin täällä. Ryntäsin sit pitämää meille kaikille paikkoja ja tyytyväisinä eturivissähän sitä keikuttiin sitte tuntikaupalla.

Ekana esiinty Battle Beast ja miehä olin iha liekeissä jo tässä välissä. Sillo Sotkamon Sykkeessä mie tohon bändiin hurahin ja on tuo ainaki last.fm:n perusteella iha suht ahkeraan soinu jossain vaiheessa. En voinu olla rakastumatta taas kerran Nooran ääneen ja olihan nuo muutki ilmeisesti iha liekeissä. Hauskaa ainaki näytti olevan. Mie vähä innostuin siellä heilumaan (ainoana meistä kolmesta) ja ilmeisesti yks kiva järkkärisetäki oli sen huomannu, ku se keikan jälkee anto miulle Battle Beastin settilistan vaikken sitä ees kärkkyny mitenkää. Jäi kuitenki hyvä muisto joten en pahakseni pistä. :D Oli siellä kyllä moni muuki ilmeisesti bändistä innoissaa ainaki sen huudon ja nyrkkimeren perusteella mitä pystyin näkemään. Ja nyt ku miul kerranki on settilista olemassa ni laitanpas siitä oikeen kuvan tähä.



Ah Noora.. En voi ku rakastua sen ääneen kerta toisensa jälkee. :D




E taas rakastu Pyryyn aika pahasti. xD

Seuraavana ootettiin Turisasta. Tauko tuntu toivottoman pitkältä, mut alkohan se sieltä lopulta. Huomas, että aika moni oli tunnu tonne Turisaksen (ja Enskojen) takia, koska kyllähän se meno tais aika hulluks yltyä jossai vaiheessa. Ihekki olin enemmä ku innoissaa, ku en ollu nähny ne ku kerran Helsingissä ja siitäki on jo kaks vuotta. Tarinaa siitä täällä. Settilista ei jääny muistiin eikä sitä ikävä kyllä mistää löytyny, mut Mathiaksen sanat piti kyllä  hyvin paikkansa. Siellä kuultiin siis vanhoja klassikoita ja uusinta levyä. Kaikilta levyiltä jotain, ja miusta se on tosi hyvä juttu ettei miltää levyltä jätetä kaikkia biisejä pois.


Ollin viulusoolo oli taas jotai uskomatonta.


E ihastu tähänki ku se sai tietää miltä Mathias näyttää ilma maskia. xD



Saippuasade


Mieleenpainuvin juttu keikasta oli kuitenki Täällä Pohjantähden alla, jonka Turisas soitti itsenäisyyspäivän kunniaks. Oli iha älyttömän upee veto ja luojan kiitos sieltä löyty tää videoki. Kyllä tuo sai melkein kyyneleet silmiin. Miun kaveri E itki siinä vieressä ja se sano et Mathias kahto sitä pari kertaa. :'D Sit siellä sato vissii jotai saippuaa jossai vaiheessa et tuli pikkunen pesuki saatuu siinä kaiken hikoilun keskellä. Voi luoja tuo Mathiaksen laulu on kyl nii taivaallisen kuulosta.



Mie kyllä todella toivon et Turisas tulis useemminki Ouluun. Ei sen luulis ainakaa porukan puutteesta olevan enää kiinni koska se sali oli iha valehtelematta täynnä. Oliha siel toki Ensiferum joka on kans tainnu vetää paikan täyteen mut silti. Tosi siisti yhistelmä oli ku kaks ton skenen isoo nimee tulee yhteiselle keikalle. Voisin nii ottaa uusiks vaik heti.

Viimesenä oli sitte Ensiferum. Keikka oli laadultaan tuttu ja turvalline. En muista huhtikuuhun verrattuna tosin yhtään oliko settiä muutettu, mut sinnekki oli tasasesti ripoteltu melkein kaikilta levyiltä biisejä. Sen tosin muistan, että yllättäen Lai Lai Heitä ei siellä soitettu. Ei muistaakseni muute Ironiakaa. Mut itsenäisyyspäivän kunniaks pojat ja Emmi soitti viimesenä Bamboleon hienot sombrerot päässä. Ne tosin sai suht nopeesti kyytiä. Perusvarma setti joka tarjos paljon mahollisuuksia riehuu. :D Joku meijän vieressä tosin tais innostuu vähä liikaa.. Vitutti ku yks mies eturivissä hakkas koko aja sitä aitaa ja se koko aita tärisi. Tuntu tosi ärsyttävältä. Onneks se häipy jossai vaiheessa, en ois oikeesti kestäny. Toine päänvaiva oli jossai vaiheessa yks valasnainen (siis se oli iha oikeesti isokokonen) joka yritti tunkee aina sekä miun ja E:n että miun ja Jonin väliin. Jonin toiselle puolelle se sit änkeski ja se määki ku lammas. Mut noh, keikkahan ei oo keikka ilman näitä tapauksia.

Lisäks yks juttu mikä järkytti oli Peten parta. Siis sillä on PARTA! JA VIIKSET! Kaikki kahottii sitä iha kauhistuneina, ei ne sovi sille yhtää! Yhyy, miksei kukkaa voi sanoo Petelle et aja pois ne. xD


Oikeesti kahtokaa nyt tota! Iha järkyttävää!


Ilme. :D



Sombrerot ja Bamboleo. 


Kokonaisuudessaan ilta oli kuitenki enemmän ku hyvä ja itsenäisyyspäivän ilta meniki tosi nopeesti. Parempaa komboa en todella pysty keksimään ja kyllä Teatria tällä kertaa sai ainaki miulta ilmat pihalle. :D Näitä lisää! Tosin uutena vuotena onki tulossa sellasta, ku Teatrialla on päätösbileet joho on vapaa pääsy ja siellä on taas ihana Poisonblack. :D Ja Kalmah, tosin en orkesteria kuuntele mut se menis miulle lähinnä komediasta ku ne saa miut aina nauramaa.

Teatrialta meijän tie jatku sitte Hevimestaan, missä viivyttiin valomerkkiin asti. Olo oli seuraavana päivänä kyllä sen mukanen. :D

Tähä loppuun sit linkki viel haastatteluun:

http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1730

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kotiteollisuus @ Club Tearia 23.11. + haastattelussa Hynynen

Viime viikon piristysruiske oli Kotiteollisuuden keikka Club Teatrialla. Olin taas kerra hankkinu ihteni sinne tekemään juttua ja tällä kertaa onnisti, ku sain luvan haastatella Hynystä. Tällä kertaa homma oli jo paljo helpompi hoitaa, tosin se ilta oli kyllä loppupelissä tosi hämmentävä. :D Nyt ei niinkään jännittäny se ihe haastattelemine vaa se, että pysyykö pokka. Olin viel iha tahallaa kuunnellu Hynysen aiemmi ilmestynyttä äänikirjaa (Rakkaudella Hynynen) ja muutenki ohan se vähä semmosten juttujen laukoja että pokerinaaman pitämine on aika haaste.

Menin Teatrialle jo viiden aikoihin. Mitää tarkkaa aikaa miulle ei oltu annettu, joten istuskelin tunteroisen siellä sisällä ja seurasin soundcheckiä samalla ku olin jo iha pikkasen paineissa. Kuuden jälkee Hynynen sitte tuli huikkaamaan miut takahuoneen puolelle ja oli kyllä jännä hetki kätellä sitä ja bäkkärillä sit muitaki. Haastattelu suju oikein mukavasti ja oon tosi tyytyväine lopputulokseen vaik ihe sanonki. Tosin myö jutusteltiin niinki pitkää et kameran muistikortista loppu tila, mut sain kuitenki loput vastaukset paperille asti ja ei siitä videosta jääny ku kaks viimestä kysymystä pois (eikä nekää ollu ns. "oikeita" kysymyksiä enää).

Haastiksen jälkeen tuli ehkä se jäätävä hetki ku Hynynen sano että "no nii, istuhan alas ja ota kaapista juotavaa". Mie olin iha käkenä sillee "siis mie saan jäähä istuskelemaan Kotiteollisuuden porukan kanssa bäkkärille?". Piti iha muutaman kerra varmistaa asia mut kyllä se vaa nii meni. Tässä vaiheessa tilanne alko oikeesti jo olla aika järjetön enkä siltä hämmentävyydeltä meinannu saaha sanaa suusta. Siinähän se parituntinen meniki sit aika nopsaa ku seurasin ku Hynynen vaihteli kieliä kitaraan, Sinkkonen piirteli jotain kuvaa ja kirjotti settilistoja ja muut kahto jotain dokumenttia John F. Kennedystä. Aattelin et vois se elämä olla hurjempaaki siellä, mut ehkä noin oli kuitenki parempi. :D Siinä myö sit jauhettiin paskaa sen verra minkä sain sanotuks. Puhuttiin mm. KISSistä, siitä miten basson soitto on oikeesti vaikeeta, intohimosta musiikkiin jne. Siinä selvis että mukavia ukkojahan nää on, mut en silti ois uskonu tota tilannetta todeks. Että sinne tulee vaa niiden keskelle joku iha vieras ihmine istuskelemaa eikä kukaa oo moksiskaa. :D Tuli se murrekysymyski siinä esiin ja kotiseutuylpeys nosti päätä ku sanoin et mie oon muute Savonlinnasta. Tähän Janne Hongisto vielä sano hymyillen että "siehä oot sit meijän tyttöjä". :'D Hii, nii parasta mitä oon ikinä kuullu ihestäni. :) Olihan se kotoisa olo ku muutki puhu mietä ja sietä.

Ovien aukeemisen jälkee menin sitte ehtimään Jonia ja kehuin mite mukavia ukot on ja et mie oon viimeset pari tuntia istuskellu takahuoneessa niiden kans. En tiiä leijuko kateutta yhtään ilmassa? Heh, ne on näitä työsuhde-etuja. :D Tai no siis ehän mie rahaa saa näistä jutuista ollenkaa, mut kyl miulle aivan hyvin käy vastineeks se et pääsee tavallaa vähä enemmänki näkemää sitä hommaa ja mukavaa on ollu ku on näitä juttuja saanu tehä. Nii kai sitä vaa ajautuu kummallisii tilanteisii mitä ei ois uskonu ihelle tapahtuvaks. Tää ilta oli taas hyvä esimerkki siitä.

Keikkahan oli taattua Kotiteollisuus-laatua eikä kylmäks jättäny. Settilistaa en ikävä kyllä taaskaan muista tai sitä netin syövereistä löytäny, mut joukossa oli ripoteltu sopivasti uutta ja vanhaa. Kuvasato jäi myös aika suppeeks tällä erää ja nytkää miulla ei niitä kuvia oo ku ne otettiin Jonin kameralla, joten liitän niitä sit varmaa vast myöhemmi tähä. Välispiikit oli myös sitä tuttua eli alapää- ja alkoholihuumoria. :D

Keikan jälkeen menin hakemaa takkia ja tavaroita bäkkäriltä. Iha harmitti ku Hynynen sano että otahan juomaa ja istu alas. Tällä kertaa oli pakko kieltäytyä koska piti lähtee kotia kohti. Kiittelin kuitenki herroja hauskasta illasta ja totesin, että saatanhan mie hyvinki haastatella vielä uuvestaan ku tälläsiin tilanteisiin on tapana hankkiutua. Jälkeenpäin ku aattelee ni haluisin mie kyllä, Hynynen oli oikein hauska haastateltava. :D

Tähä loppuun vielä illan aikana syntyny tuotos Imperiumille ja video. HUOM! Video sisältää ronskia kielenkäyttöä by Hynynen.

Haastattelu Imperiumissa

Ja se video.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Pimeyttä

Taas jonkun aikaa oon viettäny hiljaiseloa blogin kanssa. Ei oo oikeen ollu inspiraatiota kirjottaa, vaik jutun aihetta saattaskin olla. Synkkää tosin on ollu, joten tää varmaan tulee olemaan hyvin masentava postaus.

Täähän nyt on se tunnettu aika vuodesta ku enimmäkseen vituttaa eikä toi lähes jatkuva pimeys auta asiaa yhtään. Nytkin tuolla on iha harmaalta ja olo tuntuu useimmiten siltä ku ei ois heränny ollenkaa. Yritin luvata ihelleni ennen syksyn tulemista, etten masentus sään takia, koska en mie sille kuitenkaan mitään voi. Noh, masentaa silti, ei voi mitään sillekään. Toisaalta ei tuo sää ainoo masentava tekijä tässä oo. Vielä enemmän ehkä masentaa huomata se, miten sitä passivoituu ku on päivät pitkät tekemisen puutteessa ja lopulta tajuaa, että sitä on tullu helvetin laiskaks. En uskois, että nykyään jaksan tehä päivän aikana vähemmän asioita ku kouluaikaan, vaikka sillon todellakin oli se koulu. Kyllä tässä on alkanu tajuumaan, et asioiden tekeminen ja ihmisten näkeminen pitää mieleen virkeenä. Suurimman osan päivistä ku oon vaan kotona ja ainoo ihmiskontakti on Joni (sekin päivät töissä) ni aika ankeeks tää elämä menee. Nyt silki on viel 6 päivän työviikko, et kerkeen hyvin tässä yksinäistyä lisää. Sit oon vielä nii pirun tylsä etten keksi et mitä tekis jos näkiski vaikka jonku muun ihmisen välillä.


Työkkärissä asiointi on aina nii kivaa..

Viime viikolla kävin kuluttamassa työkkärin penkkiä, ku siellä piti vaan käydä näyttämässä naamaansa ja todeta et elossahan tota vielä ollaan. Tuollaki saa aina jonottaa jonku tunnin. Mut miehä meen kiltisti istumaan sinne. Työttömillähän sitä aikaa on päivät pitkät ni kuluuhan ne toki tuollakin.. No nyt sieltä sanottiin että seuraavan kerran toukokuussa pitää sinne mennä, joten eipähän puoleen vuoteen tartte käyvä. Silti jotenki vituttaa toi touhu.

Sieltä lykkäsivät miulle käteen työttömälle tarkotetun liikuntakampanjakortin, jota näyttämällä voi käyttää Oulun kaupungin liikuntapalveluja ilmaseks 3 kertaa viikossa 15.12. asti. Iha hyvä juttu, aattelin, ja eile yritinki sit tehä tolle passivoitumiselle jotain ja raahata ihteni uimahalliin vesijumppaan (oli muute tehokas!). No menipä hienosti vituilleen koko se maanantai. Kaikki alko varmaa siitä ku heräsin liian myöhään. Alusta asti oli sitte kiire joka paikkaa ku en meinannu ehtiä bussiin. Sen kiireen seurauksethan tuntu sit heti uimahallissa, koska tää neropatti oli lähteny sinne ilman pyyhettä! Piti sitte tuhlata 3 € siihe et saisin pyyhkeen lainaan.. Sit ku lähin uimasta ni olin laskelmoinu että ehtisin tietyllä bussilla kauppaan. No enpä ehtiny, vaa se bussi pyyhkäsee ohi just ku seison liikennevaloissa et pääsis tien yli.. No sit ku pääsin sinne kauppaan ni huomasin et ostoslista oli unohtunu kotia. Ei siin onneks liian montaa asiaa ollukkaa, mut voi vittu silti. Ihme ku ei kotiin päästyä menny ruokaki pilalle.. Olis nii saanu jäähä tuo maanantai tulematta.

Oli tän kaiken onnettomuuden keskellä sentää jotai elämää ja onnellisuutta tos pari viikkoo sitte, jollon kotikoti ja Kajaani kutsu. Reissulla tosin oli ihan tarkotuskin. En oo tätä aihetta hirveesti tänne avannu, mut oon siis tekemässä yhelle Kuhmossa sijaitsevalle yritykselle esittelyvideota, ja keskiviikkona 6.11. suuntasin entisen opettajan kanssa sinne vierailemaan ja kahtelemaan paikkoja. Oli tosi jees reissu ja en ois uskonu sanovani et olipa kiva käydä Kajaanissaki. Sen lisäks että arvostin taas valmista ruokapöytää ni näin kavereita ja meillähä oli oikein hauska ilta. Luoja mite olinkaa kaivannu sitä.. En ois uskonu sanovani siis sitäkään, et tuntu haikeelta lähtee takas Ouluun.



Oulu-Kajaani-junaa ootellessa.


Road trip Kuhmosta Kajaaniin.

Olin varannu Kajaanin reissulle sen verran aikaa että vapaapäiviä jäi, ja yhtenä niistä touhuttiin kotikotona uutta olohuonetta. Raskasta hommaa oli kyllä ku kirjahylly piti purkaa et se saatas siirrettyy ja muutenki koko huone näytti alussa iha kaatopaikalta. Helposti siinä vierähti se 7 tuntia ja sen jälkee piti vielä kauppaan raahautua avuks. Voin sanoo et kävi kuntoilusta koko päivä ja olin iha velttona koko illan. Lopputulos on kuitenki nii hyvä, että kannatti se vaiva nähä. En malta oottaa et viimestää jouluna pääsen valtaamaan tuon punasen divaanisohvan.

                            

                            

                            

Jee Kajaanissa sato lunta!

Jos nyt jotain hyvää täytyy tästä pimeydestä keksiä ni ainaki kynttilöille on ollu käyttöö ja niiden valossa on iha kiva tunnelmoida. Sain noi neljä isoo kynttilää Kajaanista mukaan ja niitä on poltettu jo nyt nii paljon, et taitavat olla kaikki puolillaan. Suitsukkeita oon myös poltellu ku tykkään niistä erilaisista tuoksuista eikä Jonikaan saa niistä päänsärkyä.


Harmittaa tavallaan et Kajaanin visiitti tuntu viimeks turhan kiireiseltä, oishan tota nyt vielä isänpäivän ainaki voinu siel viettää vaik isi tais kyl olla senki päivän töissä. Sais mennä tuo joulukuuki äkkiä ni ees sillo viimestää pääsis tästä paskuudesta pois. En oikeesti kestä ihteeni täällä enää ku päivät on tyhjää täynnä ja on aikaa aatella kaikenmaailman asioita. Miun rakas kaveri itseinho ja viha on alkanu myös nostaa päätä, eikä tää työttömänä oleminen tilannetta paranna. Oikeestaan se antaa vaan lisää syytä miulle inhota ihteeni, koska se johtaa ajatukseen "oon niin huono etten kelpaa yhtää mihinkää". Kyllä mie jotenki haluisin tuntee olevani tarvittu, mut aika helvetin vaikeetahan se on tässä tilanteessa. Ei toisten ihmisten tarinatkaan hirveesti luo uskoo omaan tulevaisuuteen. Tuntuu et se 4 vuotta minkä istuin koulussa on menny iha hukkaa ku ei siitä ainakaa tässä vaiheessa oo hirveesti päässy hyötymään. Nii, ois vaa valinnu vähä järkevämmi sillo 15-kesäsenä ni ei välttämättä ois nyt tässä vittuuntumassa..

Sepä se varmaan on se ties kuinka mones kymmenes asia mikä masentaa. Se ku ei tiiä miltä koko tulevaisuus näyttää vai näyttääkö miltään. Katkerana vaa mietin sitä miks kaiken täytyy mennä aina vaikeemman kautta ainaki miun kohalla. Kyllä toiset saa elämänsä nii järjestykseen ilma mitää ongelmia. Ne pääsee kouluu ja löytää vielä töitäki ettei tartte opintotuen kanssa kärvistellä ja niil on elämää jne. Miks mie en ikinä saa saavutettua yhtää mitää noi helposti? Sanotaanha sitä toki ettei aina pidä päästä tai mennä sieltä mistä aita on matalin ja oon iha samaa mieltä, mut ees joskus.. Vituttaa ku muut saa elämänsä järjestyksee pikkase yrittämällä ja miun täytyy kitua tällästen ajatusten kanssa. 

Mut joo nyt saa tää synkistely julkisesti riittää. Pitäs ehkä keksii millä tässä aikaa tappaa enne ku tarttis jotai tehä. Ensi pitäs tosin keksii ehkä et mitä tekis.. 

Tähä loppuu nyt vielä täysin aiheisiin liittymätön juttu, mutta käykääpäs lukasemassa miun kädenjälkeä Imperiumissa: SoulHealerin haastattelu

Ja joo noi kuvat ei nyt näköjää oo kaikki keskellä mut en jaksa alkaa korjata, häiriintykööt ken häiriintyy tästä.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Rakkauden kivi

Nyt siis paljastus siitä, mitä vieraat sai tehtäväks häissä. Tän homman tarina juontaa siitä, että morsian oli miettiny mitä tavallaan "antais" sulhaselle lahjaks ja keksiny sitte jutun eräänlaisesta teoksesta, joka välittäs sitä kaikkee vallitsevaa rakkautta ympärille. Tosi jännä idea miusta, mut toisaalta tosi kiva että muutki saa tavallaan siihe osallistuu ja ainaki osasta häävieraista jää myös muisto sitä kautta.

Ideana oli siis ottaa mukaan tämmönen rakkauden kivi ja viiä se johonki paikkaan mihin se voi jäähä elämään omaa elämää ja toimittaa tuota viestiä eteenpäin. Sen jälkeen siitä kivestä pitää ottaa kuva ja lähettää hääparille. Jos oikein ymmärsin ni ne kuvat kasataan johonki kansioon mitä se morsian oli jo alotellu vähän.

Ku kuulin tästä tehtävästä ni mie tiesin heti minne tää kivi vietäs. Aika monessa paikassahan on näitä siltoja tai muita vastaavia mihin pystyy ripustamaan lukkoja. Täällä Oulussaki on ainaki yks paikka keskustassa lähellä patosiltoja, missä oon noita lukkoja nähny. Otettiin myö sit kuitenki kokeeks useempiaki kuvia, mut miun lemppari on siitä huolimatta näistä kuvista viimenen, koska siinä näkyy niitä lukkoja vähän. Sinne myö se kivi jätettiin ja toivottavasti se voi välittää tuota viestiä vielä monelle vaikka paikka vaihtuskin välillä. Ja ehkä joskus jos oikein siirappisia ollaan ni viiään semmone lukkoki johonki. :D









lauantai 26. lokakuuta 2013

Häissä

Viime viikonloppuna (18.-20.10.) oltiin siis Jonin serkun häissä Helsingissä. Kaiken kaikkiaan oli iha mukava viikonloppu ja hyvää vaihtelua tälle Oulussa nysväämiselle. Huono juttu siinä toisaalta tais olla se, et tuli taas hirvee hinku et pääsispä joskus asumaa Helsinkii. Hirveen ristiriitaset tunteet sitä paikkaa kohtaa ku toisaalt siel on nii paljo ihmisii ja muutenki iha yliarvostettu paikka, mut toisaalt esim. meijän majapaikka Jonin siskon luona oli kuitenki kauempana keskustast eikä siellä ollu sellast vilinää koko aja. Se sit sai jotenki uskoo et kyl sielki voi rauhas asuu jos ei oo hirvee hinku sinne keskustan lähelle eikä miul kyl todellakaa ois. Lisäks en vaa voi olla aina ihastumatta Helsingissä siihe mite helposti siel voi mennä vaa junalla tai bussilla paikast toisee. Tai no en tiiä siit helppoudesta, palataanpa siihe kohta.. x) Ja ohan tuol paljo halvemmat kaikki matkakortitki ku täällä. Eihä sitä koskaa tiiä jos joskus sinne päätyy mut saa nähä mihi tää elämä vie. Mut nii josko sit taas takasi asiaa. :D

Perjantaina lähettii iltalennolla Helsinkii ja meijän kone lähti myöhässä, mut ihme kyl oltii silti ajoissa. Kiitos Finnair! Jonin sisko oli meitä vastassa kentällä ja siitä alko matka kohti Puistolaa. Tää matka sitte venykin reippaasti, ku hypättiin bussiin joka meniki sit ilmeisesti väärään suuntaan ja aika hyvä tovi ehittiinki siinä bussissa istuu. Eihä siinä sit lopulta auttanu ku hypätä kyydistä ja oottaa seuraavaa joka menis toiseen suuntaan. Onneks kauaa ei tarvinnu ootella, vaik tässä kyllä se lennon ajoissa olemisen hyöty vesitty täysin. Nälkäki alko jo kurnimaan mahassa ku viimeks oli syöny neljän aikaan ja tollon kello oli siis yli kymmenen. No, päästiinhän sitä lopulta sinne Malmin juna-asemalle, mistä sitte junalla Puistolaan. Onneks oppaalla kesti hermot, toisin ku meillä vaik minnuu oikeestaa enemmä nauratti.

Tässä vaiheessa matka oli menny viel hyvin mut sit ku tuli aika mennä iltapesulle ni arvatkaa mitä olin menny unohtamaa.. No hammasharjan. Eikä tietenkää vahingossakaa kellää ollu ylimäärästä ni olipas kiva olla sit pesemättä niitä.. -.- Ärsyttää vieläki et mite oon voinu sen unohtaa ku tarkistin matkalaukunki mut ei se vaa tullu mielee. Oli aika tukala olo sit mut kyl sen yhen yön jotenki päin selvis.

Lauantaina oli hääpäivä ja lähettii kohti Kauniaisia hyvissä ajoin et kerkeisin käydä ostaas hammasharjan. Nii, enite ketutti viel se et vasta ostin uuven hammasharjan ku entine oli jo huono ja nyt piti taas olla ostaas toista harjaa. Laitoinki sen toisen harjan heti siihe pussiin missä miul on reissussa aina kaikki pesuaineet et eipähä tapahu tää unohus toista kertaa. Oli hauska kanniskella muutenki sitä hammasharjaa laukussa koko häiden ajan. x)

Oltii lopulta hyvinki ajoissa kirkossa ja siellä nyt iski aikamoine jännä päälle ku miul ei ollu hajuakaa kuka on kenenki sukulaine ja olin iha sekasi. Oon lisäks tosi huono esitteleen ihteni mut hyvi se kai sit meni. Vihkimistilaisuus oli aika jännä ku se kirkko oli aika pieni eikä siel tainnu olla urkuja ollenkaa. Kaikki musiikit tuli akustisesti ja kuorolauluina siellä, mut toisaalt oli se iha mielenkiintosta vaihteluu siihe perinteisee mallii.

Siirtymine kirkosta juhlapaikalle tapahtu hauskasti bussilla ku meitä autottomia tais olla aika paljo liikkeellä. Ainaki se bussi oli iha täynnä. :D Se juhlapaikka näytti joltai vanhalta navetalta ja toimi muistaakseni nykyää jonkunlaisena monitoimitalona.



Alussa oli sit tietysti hääparin ja vanhempien onnittelut ja olin iha lukossa ku en tienny mite oikee selittäsin et kuka oon ja ku ei tosiaa ollu mitää hajua kenestäkää ni menin vähä kipsiin. Sit ehittii omat istumapaikat ja ooteltii et juhlien paras osio eli ruoka alkas. :D Niissä pöydissä oli jotai manteleita ja banaanilastuja ni enshätään popsin niitä ja aattelin et oon kohta täyttäny mahani niillä. Kyllähä siinä jo hiuko ku aamupalaa oli vaa kerenny syyä ensin mut onneks kaikki suju mukavan jouhevasti. Tosin tässä vaiheessa on pakko tunnustaa et juhlien kasvisruokatarjoilu ei alkuun innostanu. Hääparin kumpiki osapuoli oli kasvissyöjiä ni toisaalta onhan se iha järkevä valinta et sit häissäki tarjotaa kasvisruokaa. Ihe oon vaa aina ollu ikävän ennakkoluulone kasvisruokaa kohtaa (kiitos koulun kasvisruoka ku pilasit senki miulta pitkäks aikaa) ja toisaalta toivoin et ehkä ne ennakkoluulot vähä hälvenis. Kyl nii sit jonku verra käviki, ainaki joku kasvismureke mitä siel oli tarjottiin oli iha hyvää. Couscousista en oo koskaa tykänny ni se oli vähä sillee nääh mut oli se ruoka muute kuitenki syötävää ja tulin vieläpä iha hirvittävän täytee siitä. :D Tietäspä vaa sen reseptin sille murekkeelle. Kyl tuo aika hyvi osotti et voi kasvisruokaki olla hyvää ku sen vaa osaa tehä.


Ruokailun jälkee oli sit kaikenmaailman ohjelmaa ja yleistä hengailua niinku häissä nyt yleensäkin. Kävi pari Jonin sukulaistaki minnuu jututtamassa ja oliha se toisaalta iha kiva et ihmiset oli ees jonku verra miusta kiinnostuneita vaik välillä tuntu etten oikee osaa vastata kaikkii kysymyksii. Enkä mie vieläkää muista tarkkaa et mitä kaut ne ihmiset oli Jonille sukuu. xD Sitä se on ku on nii surkee nimi- ja kasvomuisti et ei mitää hajuu vielkää. :D



Kakut oli kyl uskomattoman hyviä tuolla, vissii jotai porkkanakakkuja. En ymmärrä mite niist oli saatu nii hyviä! Tosin Joni leikkas miulle aika ison palan kakusta ja lopulta miulla oli jo paha olo melkee ku en mie sitä kehannu jättää osittainkaa syömättä kuitenkaa. Muutenki siel pääs maha täyttyy nii hyvi et tiukkaa teki ja ei sekää asiaa auttanu ku piti jossai vaihees syöksyy karkkibuffettiin ja kokeilla paria drinkkiohjetta mitkä oli kiinnitetty seinille. Otin mie niit karkkei semmosee tötteröö sit viel mukaanki vaik kyl tuol makeennälkä hetkeks tyydytettii. :D


Juhlat kesti kahteen asti yöllä ja ku kellää ei tuntunu olevan kiire pois ni oltii sit loppuu asti. Se paluumatka oliki sit vaa aika mielenkiintone ku eka mentii bussilla Helsingin keskustaa ja sit meijän opas sano et sielt ois pitäny mennä juna Puistolaa. No eipä mennykkää. Siinä sitä sit oltii joskus kahen ja kolmen välillä yöllä et mitäs helvettiä. Sit sielt keskustast lähti joku bussi mikä oli iha tupaten täys et siel piti ihmisten seistäkki sumpussa (totta kai ku baarien sulkemisaika on ni Helsingis on kaikki bussit täynnä). Päästii kuitenki sisää mut se matka oli kyl hermoja raastava ku siel iha takapenkillä oli jotai tyyppejä joilla oli iha omat bileet menossa siel, hyvä ettei ne jo hyppiny penkeillä ja muutenki soittivat kännykästä musiikkia tosi kovaa ja ölisivät siel iha huutamalla. Oli tosi ahistavaa ja yhes kohas iha säikähin ku joku niist tyypeist riehu enemmänki siel penkillä ni sit kuski teki äkkijarrutuksen keskellä tietä nii et se tyyppi ois voinu lentää kumoon. Eikä ne idiootit tietenkää uskonu ku kuski yritti sanoo et rauhottukaa vaa yks niistä tyypeistä tuli sinne etee ja mie jo pelkäsin et se käy sen kuskin kimppuu. Sit ne muut vaa huusi et "heei vittuuuu jos mä lennän tai lyön pään kattoo ni se on sun vika vitun motherfucker" ja hyi vitsi et ne oli hirveitä.. Oikeesti pelotti ja tos toisaalta tuli taas ikävä Ouluu ku tääl ei tapahu tollast.. Tosi hermoja raastava matka.

Joskus neljän aikaa sit vihdoi oltii Puistolas perillä ja myö kyl oltii siin vaihees nii puhki et mentii vaa suoraa nukkumaa.

Sunnuntaina nukuttiinki sit aika makeesti johonki yhtee tai kahtee päivällä. :D Jonin sisko oli kerenny jo lähtee siin vaihees ku sil oli menoo ja myö sit vietettii se päivä kahestaa. Uskaltauvuttiin jopa sen verra ulos et koitettii ehtii lähellä oleva Lidl ja kyl se sit kartan avulla löytyki. Ja osattiin jopa takaski. xD Piti käyvä vähä jotai syötävää hakemas ja ei siin loppupelis paljoo aikaa jäänykkää ku piti jo suunnata kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja takas tylsään Ouluun. :D

Semmone reissu oli se. Kuvia on valitettavasti vähän ku Joni ei ottanu omaa kameraa mukaa ni toi kuva meistäki on saatu Jonin siskolta ja loput on kännykästä.

Tuolta häistä saatiin vieä yks tehtävä, mut aateltii et toteutetaa se vasta sit ku kelit paremmi sallii. Tästä siis asiaa myöhemmi. ;)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Challenge accepted

Blogimaailmasta heitettiin haastetta tällä kertaa Sannilta ja tääki tapahtu pieni ikuisuus sitten, mut pitänee ottaa ihtee nyt niskasta kiinni ja tekasta tää pois alta. :D

Säännöt:

Kerro itsestäsi 11 asiaa
Vastaa haastajan keksimiin 11 kysymykseen
Keksi 11 uutta kysymystä seuraaville haastettaville
Haasta sitten uudet 11 bloggaajaa, joilla on vähemmän kuin 200 lukijaa
Mainitse myös ketkä kaikki haastoit
Takaisin ei saa enää haastaa


11 asiaa miusta.

1. Oon aina ollu iha törkeen ujo, vaikkei sitä välttämättä aina huomaa.
2. Nolostun aina jos joku kehuu, koska en vaa osaa ottaa niitä vastaan ja toisaalta niitä on vaikee uskoo ku en nää ihessäni mitää kehuttavaa.
3. Oon alunperin Savonlinnan seudulta kotosin ja muutin sieltä yli 5 vuotta sitte pois, mut puhun edelleen mie ja sie eikä se oo muuttunu mihinkää.
4. Jos muut naiset on esim. laukkufriikkejä ni mie oon sit levyfriikki. Miulla on nii paljo levyjä etten koht tiiä mihi änkeen niitä ja oon viel levynostolakossa nyt (tosi vaikeeta!!).
5. Levyfriikkeyden lisäks tykkään hirveesti avaimenperistä. Miul on nytki niit avainnipussa liikaa ja ne on paisuttanu sen nipun nii isoks ettei se koht mahu taskuun.
6. Oon syntyny Thaimaassa Bangkokissa.
7. Uskokaa tai älkää, yritin 12-vuotiaana harrastaa hip hop-tanssia. No voiha sen jo arvata mite siinä kävi.
8. Tekemisen puute saa miut stressaantuneeks.
9. Haluisin joskus lähtee ulkomaille tosi pitkäks aikaa ja nähä onko se sanonta totta et pitää lähtee kauas jotta näkee lähelle.
10. Tykkään iha hirveesti kaikista rpg-peleistä ja GTA:ista, vaik joskus menee hermot iha totaalisesti.
11. Lisäks tykkään lautapeleistä, muuttuva labyrintti tulee varmaa ikuisesti olemaa miu suosikki vaik se on iha ikivanha peli.

Mitä miulta kysyttiin:

1. Viehättävin julkisuuden henkilö?
- Ei apuva, näit on nii monta.. Heitetään nyt se Paul Stanley sen takia et se on nii söötti mies vielä kuuskymppisenäki ja se on just sellane ku haluisin olla: osaa soittaa kitaraa, laulaa korkeelta ja kovaa ja lisäks se on kuulemma aikamoine romantikko. :'D

2. All time inhokkikouluaineesi?
- Matikka ja kaikki mikä liittyy luonnontieteisiin. Aina sai pelätä pääseekö niitä kursseja läpi..

3. Kappale, jonka haluaisit kuunnella viimeisenä ennen kuolemaasi?
- Vaikee valita ku näitäki voi sit olla vaa yks. Ehkä (ylläri pylläri) Paul Stanleyn soolokappaleen Live to Win, koska siinä kiteytyy aika hyvin se ettei elämässä pitäs koskaan luovuttaa.

4. Kumman valitsisit: kyvyn lentää vai muuttua näkymättömäksi?
- Ehottomasti lentämisen. Näkymättömyys ois vaan tosi masentavaa ku kukaa ei huomais ja taijan tätä nykyä olla sellane jo muutenki.

5. Kamalin ruokaan liittyvä kokemuksesi?
- Se kerta ku maistoin ensimmäist kertaa maksalaatikkoo. Hyi s*****!

6. Varhaisin lapsuuden haaveammattisi, jonka muistat?
- Oiskoha ollu joku eläintenhoitaja tai eläinlääkäri. :D

7. Pisin aika, jonka olet viettänyt valveilla yhteen menoon?
- N. 30 tuntia. Ei enää koskaa tota, olin sillo kipeempi ku ikinä.

8. Minkä konsertin ehdottomasti tahtoisit kokea (tuleva, mennyt tai muuten vain haaveissa oleva)?
- Kaikki KISSin keikat mitkä oon nyt nähny ja sen lisäks ku ne kävi Oulussa joskus 80-luvulla. :D

9. Jos sinut pakotettaisiin pelaamaan pullonpyöritystä kahden fiktiivisen hahmon kanssa, ketkä valitsisit? 
- Batmanista Jokeri ja sit Nalle Puh koska se kontrasti noiden pelikavereiden kanssa ois aika iso. xD

10. Minkälaisesta pukeutumistyylistä et ollenkaan pidä?
- En oikee koskaa oo ymmärtäny orjallista muodin seuraamista. Joidenki räppäreiden lökäpöksytyyli ei myöskää innosta.

11. Mitkä nimet antaisit tyttö- ja poikalapsille?
- Tytölle ois kiva joku luontoon liittyvä nimi, esim. Meri tai sit Julia on esim. tosi nätti nimi miusta. Pojalle joku J:llä alkava, esim. Joonas tai sit Teemusta oon jotenki tykänny aina.

Kysymykset seuraavalle:

1. Suurin saavutus tähänastisessa elämässä?
2. Musiikillinen luuranko kaapissa?
3. Tyhmin sanonta minkä oot kuullu?
4. Parhaimmat kalsaripäivän vaatteet?
5. Nolo muisto lapsuudesta?
6. Asia mikä ehottomasti täytyy tehä ennen kuolemaa?
7. Ootko jättäny tekemättä jotai sellasta mikä jälkikäteen kaduttaa?
8. Minkä tv-sarjan kanssa vapaapäivät kuluu?
9. Joku paikka missä ehottomasti haluisit käydä?
10. Pärjäisitkö viikon ilman tietokonetta, älypuhelinta tai vastaavaa?
11. Lempparikengät mitkä omistat?

Haaste lähtee seuraaville (näitä ei tosin oo yhtätoista):

torstai 17. lokakuuta 2013

Live At Sweden Rock – 30th Anniversary Show by Europe

Huomenna ilmestys Europen live-dvd Sweden Rockista. Oon ottanu tota dvd:tä ku kuuta nousevaa ja varsinki tää viikko on menny iha hirveessä Europe-hypessä ja haikeissa Sweden Rock-muisteluissa. Youtubeenki oli ilmestyny jo Final Countdownin (minkäs muunkaan..) mittanen pätkä tulevalta dvd:ltä ja olin sitä kahtoessa vaa sillee ääääää olin tuolla oikeesti. :D Mahtava juttu että tuo dvd ilmestyy just tuolta ku pääsee tavallaa näkemää eri kulmista tuota show:ta ku eihä siellä yleisön tungoksessa kaikkee pystyny millää näkemään. Hehee muistot herää kivasti eloon. :D Toivottavasti Levykauppa Äx ilmottas mahollisimman aikasin et tuo on noudettavissa ni voin sit polkee hiki hatussa sinne ja takas ja muistella tuota keikkaa oikeen kunnolla. Se cd-versioki on jo ilmestyny Spotifyyn ni pitää varmaa kuunnella sitäki viel täs ootellessa. Kumma juttu tosin ku luulin et se levyki ilmestyy vasta huomenna mut eipä se minnuu haittaa. x)



Yyyy haluun oikeesti takasin tonne! Tilannetta ei yhtää helpota se et Sweden Rockiin 2014 on ilmotettu jo esiintyjiks mm. WASP ja Alice Cooper.. Onks niitten pakko tehä tää taas miulle, ei tonne kohta voi olla menemättä. :D Ei sillä mielellään ton reissun ottas uusiks.

Tää blogi on ollu aika musiikki- ja keikkapainotteinen, pitäs ehkä keksii jotai muutaki jutun juurta taas joskus ettei mee iha tylsäks. Ei oo oikee ollu ideoita mistä kirjottaa. Yks haastekki miun piti tehä mut se on nyt tyystin kadonnu enkä sitä täältä netin syövereistä löyvä enää millään joten se meni nyt siinä sitte. :D Saa nähä josko viikonlopusta keksis jotain ku pitäs mennä yksiin häihin (joista en tunne muita ku Jonin, jee). En oo oikeen saanu mitää juhlafiilistä ihelle ku tavallaa ei oo ollu mitää intoo miettii ees koko asiaa ja tääl Oulussaki ois kyl tapahtunu pari asiaa mihin oisin halunnu (mm. Turmion Kätilöt lauantaina Teatrialla). Noh jospa tää tästä, tänää pitäs pakkailla ja kahella mitä sinne mukaan ottaa. Matka käy siis huomenna kohti Helsinkiä. Jos nyt mitää muuta hyvää en tästä keksikään ni lentokonekuvia. :D Tosin ei niist ikkunoista tähä aikaa vuodesta saa enää kuvia ku on pimeetä.. No mut joka tapauksessa pääsen lentokoneeseen, jee! Joo Sussu 20 v hihkuu ku kersat lentokoneessa.. Se vaa on nii hauskaa ku mahassa tuntuu ja muutenki on se tainnu selväks käydä et tykkään lentämisestä. :D Lauantaina on siis ne häät ja sunnuntai on varmaa ihan sikatylsä päivä ku ei oo mitää tekemistä sille päivälle ja lento lähtee vasta illalla. Oli miulla yks juttu mielessä mut se kosahti sitte aikatauluongelmiin ni ei siitäkää tullu mittään. :/

Joo tää oli kyllä sekava postaus, pahottelen.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Michael Monroe @ Club Teatria 12.10.

Tällä kertaa raapustelin Imperiumille keikkaraporttia Michael Monroen keikasta, joten ei varmaa oo tarpeellista kirjottaa tähän sitä toista kertaa. Tosin tohon Imperiumin juttuun ei mahtunu kaikki kuvat mitkä olin valkannu sitä varten ni laitan niitäki sitte tähän. Tällä kertaa pääsin tosiaan sen lavan ja eturivin aidan väliin kuvaamaan ja olihan se hieno ku ei tarvinnu miettii esim. kenenkään käsiä tai päätä et tuleeko ne eteen. :D Tuli tehtyy kyl ennätys ku oli kolme ekaa biisiä aikaa kuvata ni siinä ajassa otin kuvia yli 50. x) Ainoo huono juttu oli vaa se, ettei tietenkää kovin lähelle enää päässy tuon jälkee, mut sainpaha ihailla keikkaa oikein läheltä vähä aikaa.

Raportti löytyy siis täältä: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1712









Tähä kuvaan oon erityisen tyytyväine ku sai ees jonku jännemmän tilanteen kuvattuu. :D