Sotkamon Syke 19.-20.7.

Joo, ei vieläkään Sweden Rockia, vaan vähän pienimuotosempaa festaria. :D Viime viikonloppuna oli siis Sotkamossa surkeista säistä tunnettu Sotkamon Syke. Jotkuthan oli jo vitsillä nimenny festarin Sotkamon Sateeks, koska siellä on iha valehtelematta satanu joka ikinen vuosi. Ihe oon ollu siel toissavuonna ja sillon ihana kaatosade ilostutti kävijöitä. Sama oli kuulemma viime vuonna, eikä tää vuosi tehny poikkeusta. Tai no, ihme kyllä perjantai-illaks sade hälveni ja lauantaina paisto jopa aurinko. Jospa se takkunen alku ois vihdoin Sykkeelläkin ohi. :D

Parasta tässä oli, että pääsin sisälle ihan ilmaseks. En tiiä kuka fiksu ihmine oli sen keksiny, mut tänä keväänä Kainuun lukioista ja Kainuun ammattiopistosta valmistuneet pääs todistuksen kopiota vastaan ilmaseks tonne. Mie ja eräs luokkakaveri toki käytettiin tilaisuus hyväksemme. Joni osti sinne lipun miulta, koska olin saanu sen lipun jo aikoja sitte isiltä aikaisena joululahjana. :D

Syke on mukavan kompakti tapahtuma siinä mielessä, et alueella on vaan yks lava. Myö pesittiin kumpanakin päivänä lähes koko aika kaiteen eessä etummaisessa rivissä. Ei yhtään hassumpi strategia, olihan siitä hyvät näkymät. :D

Perjantai 

Ekana todistettiin livenä Klamydia, josta ei ikävä kyllä oo kuvia, koska kukaan meistä ei erityisemmin kuuntele kyseistä orkesteria. Tosin en mie voinu olla tykkäämättä joistaki niiden biisien sanoista. :D Tuskin tulee vapaa-ajalla siis muuten kuunneltuu, mut kyl sen helposti kesti.                                                            

Todellinen hauskuus alko ku Turmion Kätilöt asteli lavalle. Tää oli eka bändi mitä myö kaikki tosissaan ootettiin. Ja Kätilöt jo useemman kerran nähneenä voin vaa todeta, et ei niihi vaa kyllästy! En ees osaa laskee monesko kerta tää jo oli, mut silti noita jaksaa katella ja kuunnella. Sitä mie en tosin pysty ymmärtämää, et mistä ne oikee repii kaikki oudot välispiikit.. Aina yhtä hämmentävää. :D Nyt siellä tosin tuli semmostaki juttuu mistä oisin voinu jopa suuttuu normaalisti, mut eipä sitä siinä yhteydes ollu oikee järkee mieltään pahottaa ja ei ne onneks ollu tosissaankaa.

Tällä kertaa välispiikkien lisäks hämmentävää oli Spekkelin asu.. siis JÄRKYTTÄVÄ!! Ja siltä oli hävinny lettiki mitä yhessä kauhisteltii. Ja tuo kaljamaha.. :'D

Kätilöiden jälkeen oli aikaa istahtaa alas (tosin toiset ei istunu koska märkä maa). Sitkeesti sinniteltiin vaa siinä kaiteen eessä. Seuraavaks oli vuorossa Kotiteollisuus. Oon tässä nyt tuon keikan jälkeen luukuttanu niiden uutta levyä iha hirveesti. Oon jääny iha koukkuun ja Maailmanloppu soi koko ajan päässä. :D Livenä Kotiteollisuus oli tällä kertaa vähän erikoinen, mistä lisää myöhemmin.

Pyroja! Siis Kotiteollisuudella oli PYROJA! Saa nähä oliko tää joku ainutlaatunen tilaisuus vai mitä, mut miusta nuo kyl passas aika hyvin. Syy noille tais olla se, että Maailmanloppu oli ainaki tuolla hetkellä vissii jonku albumilistan kärjessä eikä ukot keksiny muuta tapaa juhlistaa sitä. :D

Perjantai-illan päätti Amorphis. Tätä jäätiin kahtomaan syystä jota en ihekkään oikeen tiiä. Kai se oli se, että kahotaan nyt koko "rahan" eestä ku kerta ollaan tultu. :D Muistan ku Amorphis oli tuolla Sykkeen ekanaki vuotena ja sillo kahoin aika kaukaa, ku en kestä ton Tomi Joutsenen hiuksia. xD No nyt sitte koko komeutta todistettiin melkeen eturivissä (ihe jäin ehkä toiseen tai kolmanteen riviin). Tuossa vaiheessa jalat oli jo niin tuskasen puutuneet, et seisominen teki todella tiukkaa. Muutenkin olo oli aika väsyny, ja tuo keikka meniki lähinnä jossain ihmeellisessä hypnoosissa. Ei paljon mittää muista, pari biisiä vaan ja sit jonku fanaatikon, joka piiritti miun kaverin Brasilian lipulla. xD

Amorphiksen jälkeen lähettiin talsimaan kohti bussipysäkkiä, mistä isi tuli meijät hakemaan. Sitten kerettiin ottaa lepoa ehkä 11 tuntia, ja ei ku takas Vuokattiin.

Lauantai

Lauantain ohjelma oli kokenu muutoksia. Alunperin siellä ois pitäny olla yhtenä esiintyjänä Elokuu, mut ne oli joutunu perumaan sen keikan. No, ku kuultiin että tilalle tulee Battle Beast, ni ei meijän kolmikosta ainakaan ketää haitannu. :D Päinvastoin kukaa ei Elokuusta perusta yhtään tippaa. Ihe en ollu kauheesti tätä Battle Beastia kuullu, mut tuon keikan myötä iski kyllä satasella. En vaan voi käsittää tuon laulajan ääntä.. Siis miten voi naisesta lähtee sellanen? En kertakaikkiaan käsitä, ja tajuhan miulta meinas lähtee useeseen otteeseen.

Battle Beastin kovan mätön jälkeen oliki sitte eessä pitempi huilitauko, koska mitään minnuu kiinnostavaa esiintyjää ei seuraavaks ollu. Johanna Kurkelan aikaan poistuin ihan suosiolla lopulta kauemmas, koska (en haluis myöntää) itkin, ja koska ärsytti se et aloin itkee ni lähin pois. En vaa kestä sitä siirappisuutta ja niiden biisien imelyyttä, hyi olkoon.. Karkasin sitte anniskelualueen puolelle ostamaan juomaa. Siis ihan vaan energiajuomaa, koska olin kuskina. Tiesin et väsymys iskis kuitenki yöllä eikä ajatus väsyneenä ajamisesta todellakaan houkutellu. Maksoin sitten yhestä Teho-pullosta naurettavan törkeen hinnan 6 €. 

Seuraavaks oli vuorossa Eläkeläiset. Ihehhän en oikeestaan ymmärrä niiden saamaa suosiota. Jotenki ensinnäkin tuntu että tuo on kyllä esiintyjälistassa musta lammas. :D Kaveri kuitenki kovasti suositteli kahtomaan, joten pitihän sitä sitte kokeilla. Ja myönnetään että ehkä se suosion syy nyt vähän aukes miulle. Olihan noi livenä aika hauskoja kyllä. Humppamatojakin siellä tais mennä useempiki kappale. Ihellä ois haluttanu mennä mukaan, mut koska eturivin paikka Nightwishin keikalla piti varmistaa, ei siitä oikeen minnekkään voinu lähtee.

Jollain oli aika mielenkiintosia tapoja soittaa koskettimia. Tuo mies oikeesti kieri ja hyppi noiden koskettimien päällä. :D Oon kuullu myös sellasta juttuu, et se ois joskus hakannu noita vasaralla. xD Pahinta oli kuitenki se, et keikan lopussa se pisti nuo koskettimet ihan palasiks. Iha mukavaa vaihteluu toki siihen iänikuiseen kitaran paskaks pistämiseen, mut kyl minnuu vähä sydämeen sattu kahtoo sitä. xD Yks niistä koskettimen palasista vielä lenti melkeen meitä päin.

Jo Eläkeläisten aikaan yleisöö oli ruvennu pakkautumaan lavan eteen, eikä kyl tarvinnu ihmetellä minkä takia. Seuraavana oli siis vuorossa Nightwishin viimenen keikka Suomessa ainakin 1,5 vuoteen. Omat odotukset ei ollu kovin korkeella Floorin takia, mut ehkä Imaginaerum-biisien vähyys settilistassa pelasti tällä kertaa. Ei Floor miusta edelleenkään niin kertakaikkisen yybermahtava oo ku mitä muut tuntuu hehkuttavan. Oli se sentään ymmärtäny jättää ihmeelliset karjumiset biiseissä ja niiden välillä pois. Ihan symppis se oli kyllä ku oli opetellu suomeekin yllättävän paljon. Oli se ihan hauskaa kuultavaa ku se sano et "hutakaa, hutakaa" ja myöhä huuvettii. :D 

Emppu oli kyllä ihana hulivili taas. :D Tällä kertaa miulla oli sen kans hauskaa. Olin suunnilleen sen kohalla eturivissä, ja sehän näytti miulle kieltä, iski silmää (KAHESTI) ja se tais huomata ku mie osottelin sitä sormella. :D Plekujaki se heitteli yleisöön vaikka miten, mut miun hanskaan ei tarttunu yhtään. Joko ne ei lentäny yleisöön astikkaan tai sitte ne lenti vähä liian pitkälle, mut ei se minnuu haitannu ku miulla yks sen pleku jo on. Mut joo ei voi ku tykätä, Emppu on nii hauska sellane valopilkku. :D

Settilistassa oli tosiaan aika paljon noita vanhempia biisejä. Sinänsä aika hassua ku kyseessä oli Imaginaerum-kiertue, mut koska kyseisen lätyn biisit on vaan niin Aneten että oli suuri helpotus ku niitä oli pudotettu pois. Ja tilallahan oli ihan mahtavia yllätyksiä. Ihellä melkeen kirpos kyyneleet silmiin Bless the Childin aikana. Se on ihan ehottomasti yks miun suosikeista, enkä uskonu kuulevani sitä enää livenä. Tästä olisin halunnu kiittää Tuomasta ihan henkilökohtasesti. Tilaisuudenki sain, mut totta kai unohin sanoo sen sillon. x)

Keikka oli kyllä hieno lopetus tälle viikonlopulle ja koko tapahtumalle. Pakkohan se on myöntää, että bändiä tulee ikävä seuraavan puolentoista vuoden aikana. Noh, onneks levyt ei häviä mihinkään ja niillä voi pahinta ikävää sitte helpottaa. Se vielä täytyy mainita, että vaikka noita NW:n pommeja on tullu todistettua ni pahimmat paskahalvaukset meinas tulla tällä kertaa. Pelkät ilotulitukset ei riittäny, vaa sen lisäks siinä ihan meijän eessä pamahti jotain ja kyllä sydäri meinas tulla. Että kiitoksia tästä vaan. :'D Pysyin ainaki hereillä.

Sunnuntai

Sykkiminen jatku sunnuntainakin vielä siltä osin, että suunnaks otettiin jatkobileet Naapurinvaarassa. Se paikka oli kyl iha korvessa ja onnistuin sen paikan ohikin ajamaan. Paikka kuitenki löyty, mut sit seuras pettymys. Oltiin siis lähetty sinne Battle Beastin perässä, mutta nehän lopetteli just sillä hetkellä ku myö mentii sisään. Kaks biisiä kerettiin kuulla. Tässä ihmetytti se, että aikataulujen mukaan niiden ois pitäny alottaa klo 22, mut ilmeisesti ne oli alottanu ainaki tuntia aikasemmin. Kyllähän tuo vähän närää herätti, koska oltas haluttu nähä se viel uuvestaan eikä muutoksista oltu infottu mitää missää. Onneks tuo ei maksanu  mitää, ois vituttanu vähä enemmän.

Toisaalta saatiin myö tollekki reissulle onneks joku tarkotus, eiköhän Tuomaksen kans muutaman sanan vaihtaminen kompensoi menetystä. :D Kyllä se Floor kans asteli hienosti meijän ohi, mut pituudestaan huolimatta se hävis mieltä ennen ku oltii Tuomaksesta selvitty. Kerkesin mie sentään sen nähä et sil oli hienot saappaat. Mut joo, Tuomas vaikutti ihan siltä niinku se ois viiniä nautiskellu tai jotain. xD Ohan se väsy kyl ihan ymmärrettävää, mut silti se tuntu jotenki vähä juopuneen oloselta. :D No jaa, oli kuitenki mukava päästä pari sanaa vaihtamaan. Tässähän olis tosiaan ollu se miun tilaisuus kiitellä Bless the Childista, mut unohin sit. 

Tämmönen oli siis viime viikonloppu. Tuleva viikonloppu meneekin sitte ihan täällä Oulussa Qstockin merkeissä. Tuostakaan huvista en maksanu senttiäkään. :D Joo kuulostan varmaan iha pummilta nytte ku menee vaa ilmaseks kaikkialle. xD Ei vaa, mie siis hain tonne talkoohommiin ja pääsin sitte siihe ykköstoiveeseen eli markkinointimateriaaleja levittelemään. Juhannuksen jälkeen mie niitä julisteita ja flaijereita yms. levittelin pitkin Oulun keskustaa ja miun homma oli siinä. Siitä hyvä homma, et ihe festareilla ei tosiaankaan tartte tehä mitään ja voin vaa nautiskella musiikista siellä. :) 

Chasing a Dream

Juu, ette valitettavasti saa vielä(kään) juttua Sweden Rockista. :D Tällä kertaa vähän Cased-juttua, jos viel muistatte ku huhtikuussa aiheesta kirjottelin. Tässä ois nyt uutta videota leffaan liittyen. Biisi on SoulHealerilta, joka on tiiviissä yhteistyössä leffan teossa. Mie oon siis ollu kuvaamassa noita soittokohtia. Ja koska käynnissä on armoton markkinointikampanja, ni jakakaa tuota videota, eihän se vaadi ku pari klikkausta. ;)

KISS @ Hartwall Areena 3.6.2013

Hyvin tunkkasesti nukutun yön jälkeen oli sitte vuorossa se päivä, mitä olin oottanu reippaasti yli puol vuotta ku kuuta nousevaa.. Nimittäin KISS Hartwall Areenalla! Ja kermana kakun päällä KISS Army Finland oli järjestäny samalle päivälle KISS Expon hotelli Presidenttiin. Aika paljon herkkua siis ahdettavaks yhelle päivälle.

Siinä pienen aamukoomailun jälkeen lähettiin Jonin kanssa kohti Helsingin keskustaa . Ekana mentiin syömään, koska aamupalaa ei kauheesti ollu tarjolla ja toisaalta se päivä oli muutenki sellane, että kunnon tankkaus ois ihan tarpeen. Edellisenä iltana ku ehittiin epätoivosina auki olevaa ravintolaa myö käveltiin yhen thai-ravintolan ohi ja se otettiin tähtäimeks. Ruoka oli kerrassaan taivaallista alkukeittoineen ja uskomattoman täyttävää! Se annos jotenki näytti hirmu pieneltä, mut aika pallona sieltä lähettiin kävelemään kohti keskustaa. :D

Presidentin kohalla mie sanoin Jonille heipat ja suuntasin ihanan viileeltä tuntuvaan alakertaan, mikä oli oikee KISS-fanin unelma. Ihanaa fanikrääsää kaikkialla ja samassa paikassa oli mielenkiintonen näyttely aiheeseen liittyen. Lisäks oli pari Q&A-tilaisuutta henkilöiltä, jotka tavalla tai toisella liittyy KISSiin.

Tavara-arsenaali oli tosiaan aika mittava ja kyllähän tää tyttö ois halunnu ostaa sieltä vaikka mitä figuureja ja kymmeniä paitoja yms. oheistavaraa mukaan, mut joku järki piti siinäki säilyttää iha vaa jo budjetinki takia. Mukaan pääty kuitenki ihan tarpeellinen tuote, nimittäi KISS-pussilakanat. Niitä olin ehtiny ties mistä netin syövereistä enkä löytäny, mut Exposta ne lähti parilla kympillä. Lisäks ostin semmosen 3 sormuksen pakkauksen missä oli aiheena KISS Hello Kitty. :’D Kyllä, sellanenki ”merkki” on nykyään olemassa ja en varmaan raaski sitä pientä pahviläpyskää (missä ne sormukset on kiinni) heittää pois koska siinä lukee KISS ja siinä on maskinaamasen Hello Kityn kuva. xD

Lydia Criss piinapenkissä.

KISS-figuureja!! Voi synti et oisin halunnu ostaa nää..

KISS-tavaraa...

Ja vähän lisää KISS-tavaraa..

Hehheh...

Mie jäässä ja Richie Scarlet, joka on siis soittanu Acen soolobändissä.

Stala & SO:n duo soitti akustisena KISSiä.

Expon jälkeen oli aika suunnata kohti Hartwall Areenaa. Siellä oli miun onneks eräs tuttukin jonottamassa, joten tylsää ei ovillakaan ehtiny tulla. Mie olin iha paineissa koska permanto ja totta kai mahollisimman eteen halusin päästä. Ensinnäkin jo pelkkä ovien avaus sai sydämen pamppailemaan. Tuntu et se jono ei vaan liiku ja et miun mahikset hyvään paikkaan ois menny jo sen siliän tien. Muutenkaa en liia hyvi muistanu et mistä koko permannolle ees mennään joten aikamoisella pikakävelyllä sai sisäänpääsyy ehtii. No, sit siellä oli se jono, missä seisominen oli myös tosi piinallista. Olin kuitenki aika kärkipäässä, joten siinä mielessä helpotti ku sinne pääsi. Luvan saatua alko sitte se pikakävely portaita alas. Jotkut siellä yritti juostakin, mut liuta järkkäreitä siellä pysäytti juoksijoita ja muutenki huus et juoksu on kielletty. Niinpä mie taidokkaasti pikakävelin ja pääsin ekaan riviin! Se oli taas sellane epätodellisuuden tunne et ei helvetti, mie seison ekassa rivissä kahtomassa KISSiä! Aivan käsittämätöntä ja itku meinas päästä ku aattelin ettei se onnistuskaan. :’D Jalat paskanahan sitä tuon jälkee oltii, mut kyllä KISS oli sen arvonen. :)

Lämmittelijänä oli Reckless Love, mikä allekirjottanutta ei mitenkää kauheesti lämmittäny. En kauheesti bändistä välitä ja varsinki Hermannin kekkulointi vähä ärsytti, mut kyl se nyt sillä kertaa meni.

Recklessien jälkeen sit seisottiin pitkään ja pitkään ja pitkään. Siinä vaiheessa oli jo nii kärsimätön olo et hulluks meinas tulla. Ja vähä tylsääki oli ku KISSin esirippu laskeutu ja sitä vaa ootti että keikka alkas.

Siinä vaiheessa ku ”Allright Helsinki…..” alko kuuluu ni tää tyttö läks kaikista henkseleistä irti ja huus jo tässä vaiheessa suoraa huutoo. Esirippu putoo alas ja tyypit alkaa laskeutumaan lähes kattotasosta lavalle ja ekana biisinä tulee Psycho Circus.. Kiljumine, nyrkillä huitomine ja hyppimine oli tosiasioita. Olin jo luopunu toivosta et kyseistä biisiä kuulisin ees livenä ja se toteutu! Silkkaa hulluutta.. Settilistassa oli muutenkin mukavia ylläreitä, esim. Genen vetämä War Machine.

Kuvasato tältä keikalta jäi surullisen vähäiseks, koska kamerasta loppu akku ku olin saanu ehkä kymmenen kuvaa otettua.. No, ainaki loppuajan pysty vaa nauttimaa keikasta (minkä toki oisin tehny muutenki) ja toisaalta lohdutti et Sweden Rockissa sit pysty ottaan kuvia uuvestaan. Joka tapauksessa hurmos oli melkonen, enkä vaa ikinä, koskaan, pysty löytämään sanoja sille miltä tuntu nähä ihelle kaikkein tärkein ja rakkain ja maailma _paras_ bändi ekasta rivistä monen vuoden jälkeen.

Ainoo mikä jälkikäteen huvittaa on Genen hehkutus siitä uuvesta lavahärvelistä eli Spiderista. Se vaa nous ja laski ja no olihan ne valot kieltämättä ihan siistit siinä, mut ei se miusta iha nii ennenäkemätön ja erikoine ollu. :D Kyl edelleen Mötley Cruen se rumpusysteemi pitää kärkipaikkaa oudoimpien lavasteiden listalla. Mut joo olihan se iha hieno.

Keikan jälkeen oli tarkotus suunnata kaverin kanssa vielä jatkobileisiin, mut ei sit kuitenkaa menty. Kyl myö päästii jo sen paikan eteen, mut vähän suolanen pääsymaksu ja senhetkinen olotila esti sit menemästä. Ihe olin niin poikki monen tunnin seisomisen jälkeen et ei siel ois kuitenkaa jaksanu olla nii pitkää et ois viittiny sisäänpääsystä maksaa. Niinpä lähin sit suunnistamaan junalla kohti Pasilaa ja sieltä Stadion Hostellille. Sieltä matka jatku seuraavana päivänä kohti Ruotsia. Ja tästä reissusta tarinaa tulee taas kerran kohan jaksan raapustaa. :D Kuvatki on vielä käsittelemättä..

Helsinki kutsuu

No niin, sitte tarinaa siitä mitä tapahtu seuraavana päivänä.

Myöhäiseen yöhön venyneen juhlimisen jälkeen olo oli sunnuntaina aika koomainen, mut jotenkin myö kaikki saatii kammettuu ihtemme ylös joskus kymmenen aikoihin. Pieni kiireen tuntu vaivas ainaki allekirjottaneen mieltä jo heti heräämisestä asti, koska päivän aikataulu oli seuraava: 12:42-14:45 Kajaani-Oulu-matka junalla, mikä tunnetusti ois hyvin todennäkösesti voinu olla myöhässä. Ihme, että tältä taidettiin välttyä tällä kertaa. Sitten pikanen pyörähys kotona, minne piti puottaa kaikki lahjatavarat ja heittää kaikki kassista joko pyykkiin tai kaappiin ja ei ku uudet tavarat sisään. Tähän oli aikaa n. parikymmentä minuuttia, minkä jälkeen kiireen vilkkaa taas kohti bussipysäkkiä ja Oulunsalon lentoasemaa. Meiltä on jo pelkästään keskustaan se 15-20 minuutin matka ja välissä piti vaihtaa bussia, eli matkaan oli varattava se tunti. Lento Helsinkiin lähti 18:05 ja neuroottisena ihmisenä halusin olla ajoissa. No, hyvin sitten viideks asemalle kerettiin ja kaikki lähtöselvitykset yms. meni yllättävän nopeesti, joten kerettiin jopa huokasta. Tosin koko ajan jännitti se, että mitä jos jompi kumpi meistä ei jostain syystä pääsekkään lentokoneeseen. Tuo oli siis eka kerta ku menin lentokoneeseen ilman isiä ja Joni taas ei ollu lentäny kertaakaan. No, kaikki suju kuitenkin ongelmitta ja päästiin onnellisesti koneeseen.

Pakollinen lentokoneen ikkunasta otettu kuva.

Lento meni nopeesti, koska eihän tuo matka kestäny ku tunnin. Tuo saa kyl tuntumaan siltä et onpas Helsinkiki lähellä Oulua, vaikkei maateitä pitkin todellakaan ois. :D Oli kyl ihanaa pitkästä aikaa päästä lentokoneeseen. Oon ekan kerran lentäny jo alle vuoden ikäsenä nilkkakuulana, joten en oo lentämistä pelänny ikinä. Päinvastoin rakastan sitä tunnetta ku kone kiihdyttää ja ku tuntee sen vauhdin vielä just ennen nousua, ja sitte sen nousun aikana semmone ihana tunne tuntuu mahassa ja sit ku se kone kallistuu ni wuuhuu! Kikatin niinku meijän eessä istuvat pikkulapset. :'D Sää oli myös hyvä siihe et pysty vaa tähyilemää pilviä ikkunasta.

Helsinki-Vantaan lentokentällä sit vähän jännitti ku en tienny yhtää mistä saa laukun, mut opasteita ja muita ihmisiä seuraamalla löyty se hihnaki helposti mistä ne laukut tuli. Tästä eteenpäin oltiinki sitte iha ulalla et mites pääsis keskustaan. Onneks siellä liikku niitä busseja paljon ja kännykästäki karttasovelluksella kahtelin vähän apuja. Tosin sen tarjoama apu ei sit riittäny ku koitettii päästä Stadion Hostellille mikä on lähellä Pasilaa. Se sovellus neuvo vaihtamaan bussia, mut myö ei ekasta bussista jäämisen jälkeen löydetty seuraavaa pysäkkiä ja se bussiha meni kivasti ohi siitä just ku oltii vähä hajulla.. No ei ku ootettii seuraavaa bussia sit 10 minuuttia ja päästii jo lähemmäs, mut hypättii liia aikasi pois. Sitte risteiltii ties mihi helkkariin ratikalla.. Helsingissä liikkumisen pitäs kai kuuluu johonki yleissivistykseen, koska se on äärimmäisen turhauttava paikka jos ei tiiä missä on. Sit päätettiin lopulta tehä vaa nii et mentii keskustaan, sieltä junalla Pasilaan ja Pasilasta päästiiki sit ratikalla lähelle sitä Stadion Hostellia. Tässä vaiheessa aamupalasta oli kulunu melkeen 12 tuntia koska eihä meillä ollu päivällä aikaa syyä. Jälkikätee mietin kyl et miks myö tehtii se hostellille pääsemine nii vaikeeks, ku ois vaa voinu tehä heti niinku myö tehtii. No, ens kerralla viisaammi.

Hermot kireinä heitettii sitte laukut hostellihuoneeseen ja lähettii ehtimää auki olevaa ravintolaa. Tää oli toine vaihe missä Helsinki turhautti: melkee kaikki vastaan tulevat ravintolat oli kiinni! Siis Helsingissä on ravintolat kiinni klo 22! Ja mie ku luulin et Helsinki on paikka missä ei tarvi viikonpäivästä välittää vaa sunnuntainakin on helppo löytää auki oleva ravintola.. No lopulta sitte yks kiinalainen ravintola pelasti, tosin seki meni yheltätoista kiinni mut just ja just ehittiin syömään. Ja voi luoja miten ihana se tunne voi olla ku saa ruokaa..

Sen enempiä ei oo tästä päivästä kerrottavaa, vaan jatkoa seuraa ihan piakkoin. :) Mut silti vinkkinä voisin mainita, et jos tarttee Helsingistä majotusta eikä oo muuta vaatimusta ku et on katto yöks pään päällä, ni suosittelen kyllä Stadion Hostellia. Se huone on siis tosi vaatimaton, siel ei oo ku lavuaari, kaks tuolia, pöytä ja sängyt. Mut jos tarkotus siis ei tosiaan oo ku nukkua siellä, ni on se miust iha riittävä eikä hintakaa oo nii kohtuuton ku hotellissa. Sillon ku mie varasin huoneen sieltä ni se oli 25 €/yö, kesäaikaan siel tais hinnat olla vähä korkeemmat. Ja oli siel kyl sit kuitenki mahollisuus tehä ruokaa jossai yleisessä keittiössä jos ois halunnu, myö nyt oltii vähä laiskoi eikä semmosta jaksettu. :D

Täs viel linkki ton hostellin sivuille mist löytyy lisää tietoo.

www.stadionhostel.fi